Viiniturismista

Eilen oli enoturismin – eli viiniturismin viimeinen kurssipäivä  (La Lagunan yliopisto)– vain tentti on jäljellä. Koska viiniturismilla käsitetään paljon muutakin kuin viinin maistelua, tai bodegoilla- viinikellareissa käyntiä, saimme käyttää tämän viimeisen päivän tähän turismiin liittyvien asioiden löytämiseen ja tutkimiseen La Lagunan kaupungissa.

Kanariansaarillahan on vanhojen viiniköynnöslajikkeiden lisäksi myös muita ”turmeltumattomia muinaismuistoja” – joita turistit eivät tavallisesti tunne, eivätkä osaa edes kysyä. Viiniköynnökset ovat enimmäkseen laatuja, joita ei tavata enää missään muualla maailmassa, koska suurin osa eurooppalaisia köynnöksiä kuoli mm. viinikirvan hyökkäyksissä hieman yli sata vuotta sitten. Viinitilat ovat maasto-olosuhteiden takia yleensä pieniä, ja viljelijät tuntevat melkein yksilöinä jokaisen köynnöksensä, koska lähes kaikki niihin liittyvä työ on käsityötä.

Täällä on perunalajikkeita, joita ei ole missään muualla Euroopassa. Perunat tuotiin Kanarian saaristoon Perusta valloittajien mukana 1500-luvulla. Muualla Euroopassa perunat ovat käyneet läpi muunnosprosessin, täällä ne ovat edelleen samanlaisia kuin tuhansia vuosia sitten alkuperämaassaan.

Paikallinen vuohenjuusto on saavuttanut palkintoja maailmalla. Maitoa tuottavat vuohet edustavat vanhoja rotuja, joita ei ole muualla. Maito on tietysti nykyään käsiteltyä, mutta vuohet elävät vapaana luonnossa. Ja neljäs lajike on hunaja, jota tuotetaan edelleen perinteisin keinoin, ja paikoista, missä ei ole mitään apulantaa…

Viiniturismiin kuuluu paljon muutakin – tämä vain nopeasti ”syömäpuolesta”.
Kävimme La Lagunan kauppahallissa, joka oli täynnä paikallisia tuotteita. Kiersimme katselemassa viiniteekkejä, lähinnä paikallisten viinien myyntiin erikoistuneita liikkeitä, joiden omistajat pystyvät kertomaan pullojen sisällöstä.

Päivämme kruunasi lyhyt, muutaman erilaatuisen viinin maistelukokemus silmät peitettyinä tacorontelaisen Viña Norten myymälässä.

Kaduilla oli monenkirjavaa elämää. Venäläinen sirkus oli tullut kaupunkiin, artistit tekivät esittelykierroksen ja jakoivat ilmaislippuja. Asturialainen (Pohjois-Espanja) tanssiryhmä kiersi säkkipillin soittajien johtamana. Heidän jäljessään kulki tenerifeläinen kansantanssiryhmä. Kadun varrella soitti joku digeridoota, joku bassoa. Ja puhallinorkesteri kokoontui myös musisoimaan sen jälkeen kun edelliset olivat ohittaneet… Oli soittoa, laulua, värejä, hajuja, kaunis auringonpaiste – puhumattakaan tietysti kaikista ihanista vanhoista rakennuksista ympärillä, ”aistimisasioita”, jotka tuntuvat hyvältä elämyksellisen ja kokemuksellisen viiniturismin yhteydessä

Toukokuu 2010 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan