Uuden viinin aikaa

Uuden viinin aikaa
Kastanjien paahtopannu

12.7.12

Kanarialaiset perinteiset valkoiset viiniköynnöslajit

Puhuttaessa Kanarian saariston historiasta viinisaarena, voi olla kiinnostavaa tietää niistä lajikkeista, joita täällä on viljelty. Monia näistä lajikkeista tavataan enää vain Kanarian saaristossa, jonne Euroopassa 1800-luvun lopulla riehunut viinikirva ei koskaan tullut köynnöksiä tuhomaan. Historiallisista yhteyksistä käy myös ilmi, että esim. Kalifornian ja Argentinan viiniviljelysten ensimmäiset köynnökset ovat peräisin Kanariansaarilta.

Kirjan "Variedad de vid de cultivo tradicional en Canarias” tekijät ovat  tutkineet Kanariansaarilla nykyään esiintyvät viiniköynnöslajit. Tarkoituksena on ollut  paikallistaa niiden esiintyminen, lajien säilymismahdollisuudet ja niiden nykyinen käyttö. Lajeja on myös tutkittu niiden ulkonäön perusteella samoin kuin  niiden molekylääristä rakennetta ja yhteyttä muihin lajikkeisiin.

Kirjoittajat ovat perehtyneet  köynnösten esiintymiseen lukuisilla viinitiloilla jokaisella Kanariansaariela. He ovat myös tutkineet köynnösten yhtäläisyyttä esim. Maderian ja Kanariansaarten välillä.

Kanarialaiset perinteiset valkoiset  viiniköynnöslajit

José Viera y Clavijo
Albillo: Suositeltu laji kaikilla saarilla: Esiintyy alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerifellä (Tacoronte-Acentejo, Ycoden Daute Isora).
Historioitsija José Viera y Clavijon vuodelta 1799 peräisin olevassa kuvauksessa mainitaan: Vitis Asines albides: valkoinen viinilajike, joka kypsyy aikaisin. Sitä kutsutaan kansankielellä Uva Perruna, ”eikä siitä valmistettua viiniä pidetä parhaimpana.” Roxas Clemten mainitsee tämän lajin vuonna 1807. Hänen mukaansa lajilla on yhteyksiä Andalusiaan. Espanjan mantereella Albilloa  viljellään runsaasti.  

Albillo Criollo
Albillo Criollo: Tätä rypälettä viljellään erityisesti La Palman saarella, pohjoispuolella, missä se on viininviljelijöiden suosiossa. Tätä rypälettä on käytetty viinimerkissä ”El Nispero”. Albillo Criollon kypsymisaika on lyhyempi kuin Listán Blancon, ja se korjataan kahta tai kolmea viikkoa aikaisemmin kuin Listán Blanco Tämän lajikkeen on todettu olevan peräisin Espanjan mantereelta, Andalusiasta.
Albillo Forastero niminen alalaji esiintyy La Palman pohjoisosassa Albillo Criollon ohella. Myös tämän lajikkeen on todettu olevan peräisin Espanjan mantereelta, Andalusiasta.
Albillo Monte Lentiscal: Esiintyy Gran Canarialla Monte Lentiscal alueella. Siellä se tunnetaan joko Albillon tai Albillo Perrunon nimellä.
Nykyään tätä köynnöstä tavataan vain perinteisillä viljelmillä, ja se on häviämisuhkan alainen.. Valmistusvaiheissa se sekoitetaan aina muiden lajien kanssa.

Bastardo Blanco, Baboso Blanco:
Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se esiintyy lajiluettelossa saariston alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierrolla, La Gomeralla , La Palmalla ja Tenerifellä(Abona, Tacoronte, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).
Laji mainitaan vuonna 1878 El Hierron yhteydessä.
Nimellä Bastardo Blanco ei tavata köynnöksiä viljelyksillä, eikä myöskään viininviljelijöitä jotka tuntisivat sen olemassaolon.
Jotkut viinikirjoittajat mainitsevat tämän lajin oikean nimen olevan Hebén Blanco.
Baboso Blanco: Tämän köynnöksen perinteinen esiintymisalue on El Hierron saari, La Frontera. Siellä sitä viljellään 300-700 metrin korkeudella, missä se esiintyy yleensä erillisenä. Sitä viljellään toisten lajikkeiden ohella vähemmistölajikkeena. Se on helposti pilaantuva laji, mistä syystä sen tulevaisuus on uhanalainen.

Bermejuelo
Bermejuela, Marmajuelo on suositeltu lajike Kanariansaarilla. Esiintyy lajiluettelossa alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte, Valle de La Orotava, Ycoden Daute Isora).
José Viera y Clavijo mainitsee sen vuonna 1799, ja Barrioso vuonna 1878.  Heidän mukaansa laji tunnettiin El Hierrolla jo ennen vuotta 1553 nimellä Bermejudo.  Barrioson mukaan laji tunnetaan Espanjan mantereella nimellä Almuñevar.
Tämä köynnös on säilynyt alueilla, missä harjoitetaan perinteista viininkönnöksen viljelyä. Sitä viljellään yleensä rinteiden puolivälissä tai korkealla. Laji ei ole altis homesairauksille.
Nykyään tätä köynnöstä viljellään eniten Tenerifella Anagan alueella. Sitä esiintyy myös La Gomeralla ja La Palmalla. Sitä viljellään myös El Hierrolla nimellä Bermejuelo tai Bremajuelo.


Breval



Breval: Lajin viljely on laillistettu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, Lanzarote ja Tenerifellä (Tacoronte-Acentejo).
Sitä käytetään yleensä pöytäviinin tuotannossa, koska se kypsyy suhteellisen myöhään.
Lajista on löytynyt merkintöjä, jonka mukaan sitä viljeltiin Espanjan mantereella Cadizin ja Huelvan alueella ennen 1800-luvun puolessa välissä raivonnutta viiniruttoa.

Burrablanca: Lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla El Hierro, Gran Canaria, La Palma ja Tenerifellä (Tacoronte-Acentejo).
Lajin viljelystä löytyy merkintä vuodelta 1881. Sen nykyinen käyttö on pystytty paikallistamaan El Hierrolla ja Lanzarotella. Yleensä sitä viljellään vähän ja  käytetään pöytäviineissä.

Forastera Blanca, Doradilla: Lajien käyttö on auktorisoitu Kanariansaarilla. Ne mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla El Hierro, La Gomera, La Palma, Tenerifellä (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).
Laji mainitaan vuonna 1878 esiintyväksi Tenerifellä. La Gomeralla, El Hierrolla ja Gran Canarialla, joskin viimeksi mainitulla sen viljely on hyvin vähäistä.
Lajiketta viljellään yleensä rannikkovyöhykkeillä.
Lajin katsotaan säilyvän hengissä koska sitä viljellään La Gomeralla tärkeimpänä valkoviinilajikkeena. Tenerifellä sitä esiintyy nykyään Anagassa ja La Palmalla Breña Bajassa. Kummallakin näillä alueilla se tunnetaan nimellä ”Gomera”. Rypäleen molekyylirakenne on täysin samanlainen niiden lajien kanssa, jotka tunnetaan nimellä Forastera Blanca, Gomera, Albillo Forastero ja Pedro Ximénz El hierrolla.

Gual: Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güìmar, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).
Vuonna 1878 sen mainitaan olen identtinen Espanjan mantereella viljellyn Albillo Castellanon kanssa. Kanarian saarilla se saa oman nimen. Tätä viinilajia ei voida käyttää ainoana lajina viininvalmistuksessa.
La Palmalla se mainitaan Güal nimellä. Siellä se on vaarassa hävitä.
El Hierrolla se tunnetaan tähän aikaan nimellä Uval Blanco, ja lajin punainen versio nimellä Uval Negro, joka puolestaan tunnetaan Espanjassa nimellä Albillo Negro.
Gran Canarialla lajista käytetään nimiä Uval ja Gual.
Lajia ei löydy La Gomeralta eikä Lanzarotelta.
Vuodelta 1990 peräisin olevan merkinnän mukaan tämän lajin alkuperä on hyvin vanha. Sen katsotaan polveutuvan Madeiralla viljeltävästä Boal lajista. Madeiralta se tuotiin Kanariansaarille vuoden 1500 jälkeen.
Gualia viljellään nykyään Tenerifellä Tagananassa ja La Palmalla Fuencalientessa.
Yleensä tätä lajia tavataan läntisillä saarilla ja vain muutamilla tiloilla. Tavallisesti sitä on vain muutama tai pelkästään yksi köynnös. Gual on altis homesienelle. 1800-luvulla se kärsi siitä syystä suuria tuhoja. Gualin viljelysalueet sijaitsevat yleensä rannalta noin 700 metrin korkeuteen.


Listán Blanco
Listán Blanco Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan kaikilla alkuperäismerkintäoikeusalueilla.Viinin kaupallinen rekisteri suosittelee tästä lajista käytettäväksi nimeä Listán Blanco de Canarias. Tämän lajin on todettu olevan peräisin Espanjan mantereelta, Andalusiasta.
Laji mainitaan vuonna 1807 nimellä Listán Común - Ubérrima. Vuonna 1878 se mainitaan nimillä Listán común, Listán ladrenado, Listán granado, Listán colgadera ja Listán Fuentidueña.
Laji on kaikkein levinnein valkoviiniköynnös Kanariansaarilla. Kanariansaarilla tästä köynnöksestä on myös olemassa useita eri muunnelmia. Listán Blanco ei ole sairauksille altis laji, ja sitä pystyään viljelemään kaikissa korkeuksissa. Se on sopeutunut erittäin hyvin hyvin moniin erilaisiin olosuhteisiin.
Laji on sama kuin  Porto Santolla Madeiralla viljeltävä laji Listrao.


Malvasia rosada
Malvasia Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma, Lanzarote, ja Tenerife(Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güìmar, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).
Laji on saarilla hyvin varhainen. Sen ominaisuuksista löytyy kirjoitettu maininta vuodelta 1645. Vuonna 1799 José Viera y Clavijo omistaa sille suuren huomion kirjassaan ”Diccionario de la Historia Natural de las Islas Canarias”. Vuonna 1807 sen todetaan polveutuvan niistä Malvasia viineistä, joita portugalilaiset veivät Maderian saarelle.  Tosin sen varhaisimman alkuperän todetaan olevan Kreikassa, Vähässä Aasiassa, esim. Kreetan saarella. Sieltä laji levisi Italiaan, Ranskaan, ja Espanjaan. 1400-luvulla sen viljely aloitettiin Azoreilla, Madeiralla, Valenciassa ja Cataluñassa. Sen katsotaan tulleen Kanarian saarilla vuoden 1490 paikkeilla.

Kanariansaarilla malvasiaa on nykyään kahta valkoista lajia ja yksi vaaleanpunainen. Vaaleanpunaista malvasiaa esiintyy Anagalla ja Teguestessa.

Saarilla Malvasiia esiintyy useana eri ala-lajina.
Malvasia de La Palma:  Tätä lajia on tavattu ainoastaan läntisillä saarilla. Malvasia Rosadaa eli vaaleanpunaista Malvasiaa tieteellisesti tutkittaessa on todettu että se on se mutaatio Malvasia de La Palmasta ja tämän sekoituksesta valkoiseen viiniköynnöslajiin.
Malvasia de Lanzarote: esiintyy  Gran Canarialla, Anagalla Tenerifellä. Teguestessa Tenerifellä se tunnetaan nimellä Málaga. Mazossa La Palmalla se tunnetaan nimillä Sebastián García ja Malvasiá Portuguesa.

Moscatel de Alejandria
Moscatel de Alejandria:  Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma, Lanzarote ja  Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güìmar, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).
La Gomeralla laji tunnetaan pelkästään Moscatelin nimellä, muilla saarilla se on Moscatel del Alejandria.
Hierrolaista moscatelia kuvataan jo vuonna 1645.
Espanjassa tällä lajilla on synonyymejä kuten: Moscatel Gordo, Moscatel Gordo Blanco, Moscatel de España, Moscatel de Chipiona, Moscatel de Málaga, Moscatel Real, ja Moscatel Romano.
Tämä lajin alkuperämaana pidetään Egyptiä.  Sen eri nimien perusteella voidaan todeta, että se on levinnyt kaikkialle maailmaan.
Lajia viljellään kaikilla Kanarian saarilla, mutta erityisiä viljelyalueita ovat Gran Canarian Monte Lentiscal ja Lanzarote.


Pedro Ximenez



Pedro Ximénez: Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).
Vuodelta 1791 peräisin olevan merkinnän mukaan tämän lajin alkuperä olivat Kanariansaaret ja Madeira. Sieltä köynnös vietiin Reinin ja Moselin laaksoihin, josta Pedro Ximénez kuljetti sen Málagaan.

Sabro Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäisalueilla: La Palma j  Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Ycoden-Daute-Isora).
Lajia on löydetty viljeltynä ainoastaan La Palmalla ja saaren  perinteisesti viljellyillä viini tiloilla..

Torrontés Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma, Tenerifellä Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora.
Tästä lajista löytyy merkintä vuodelta 1645 ja vuodelta 1807. Vuodelta 1879 peräisin olevan merkinnän mukaan se esiintyy Espanjassa nimellä Morastel. Vuonna 1988 J, Hidalgo mainitsee Torrontésin alkuperän olevan Valle do Salnes (Ponteverde) ja Orensen maakunta.
Tämä valkoinen rypälelaji oli kaikkein levinnein Kanariansaarilla silloin kun viiniköynnöksen viljely aloitettiin siellä Nykyään sitä ei juuri tavata enää. Sitä löytyy mm. Tenerifellä Buenavista del Nortessa ja Anagalla. La Palmalla sitä viljellään Mazossa.

Verdello
Verdello, tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Palma, Tenerifellä Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar ja Ycoden-Daute-Isora.
Vuodelta 1878 peräisin olevien merkintöjen mukaan sitä tavattiin, lähes hävinneenä La Palmalla. El Hierrolla sitä sekoitettiin toisiin lajeihin sen huonon laadun vuoksi. Vuodelta 1999 sitä löytyi viljeltynä El Hierrolla, samoin kuin Tagananassa Tenerifellä. La Palmalla sitä tavattiin Fuencalientessa ja Mazossa. Tenerifellä, Güimarin laaksossa todettiin kuitenkin, että laji on tuottava, eikä sen hyljinnälle ole löytynyt muuta syytä kuin sen homealttius
Laji löytyy myös Madeiran saarella.

Vijariego, Diego tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Gomera, La Palma, Gran Canaria. Tenerifellä Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava ja Ycoden-Daute-Isora.
Laji tavataan myös nimillä Vijariego Blanco, Bujariego, Diego ja Vijiriego. Tämä viinilajike tavataan myös Huelvassa Espanjan mantereella ja näin ollen ja sen alkuperän on todettu olevan Andalusiassa
Verijadiego Tämä lajin viljelyä ei ole auktorisoitu Kanariansaarilla, eikä sitä löydy viiniköynnöslajien rekisterissä.
Ainoa paikka, josta sitä on tavattu on El Hierro, jossa sitä viljellään, ja jossa se tunnetaan nimellä Vijariego.

Lähde: Variedad de vid de cultivo tradicional en Canarias: Jorge Zerolo Hernandéz,  Félix Cabello Sáenz de Santa Mariá;  Instituto Canario de Cabildo Acroalimentria  2006

Vanhoja kanarialaisia lajikkeita olen nähnyt Broncen viinitilalla Valle Guerrassa ja joitain myös El Sauzalin viinimuseon vieressá

Kesäkuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar