Luomutorilla ja luomutilalla Güímarin laaksossa

Tiedättehän, että elämässä on jokus vaiheita, joilloin "ympyrät" jäävät pieneksi ja mielenkiinto kohdistuu asioihin, joita tuskin ennen on edes huomannut.

Viimeisimmän talvikauden olen elänyt tälläistä vaihetta, ja tuskin poistunut kotilaaksosta paria kertaa lukuunottamatta.

Laakson ravintola- ja baaritarjonnan sisältö on syventynyt. Olen löytänyt uusia paikkoja ja uusia ruokalistoja. Viinimailma on supistunut enimmäkseen uusien viinikellareiden tuotteiden ostamiseen viiniteekistä, muutamasta viinikellarista tai ihan tavallisesta kaupasta.

Mietin pitkään menisinkö kesän viiniturismikurssille,mutta päädyin lopulta ajatukseen, että tyydyn siihen, mitä tähän mennessä ole käynyt. Onhan niissäkin vielä sulattamista. Tosin uusia virtauksia tulee koko ajan, uusia viinikellareita, uusia viinilajeja tai tapoja valmistaa viiniä. Mutta ...kun en ole halukas lähtemään oppaaksi risteilyturistien pikakäynneille, niin lepäilen vain laakereillani.

Myyjiä ja myyntipöytää

Pitkä esipuhe lyhyelle asialle.

Güimarin laakson luomuvihannestori on yleensä ollut keskiviikon iltapäivän ohjelmassani. Viime kerralla tulin oikein maistiaisten ääreen. Tori on ollut olemassa kaksi vuotta, ts kysymyksessä oli syntymäpäivän vietto ja kaikki ostajat olivat juhlavieraita.

Maistiaisia

Kaksi vuotta sitten Manantial de Taran väki oli valmistanut purtavat ja niin nytkin. Pelkkiä luomuvihannestuotteita, joista voi todella aistia niiden olevan rakkaudella tehtyjä. Tällä kertaa oli lisäksi mahdollisuus maistaa arafolaista kotitekoista punaviiniä. Eräs torilla myyvistä viljelijöistä kertoi valmistaneensa viinin itse. Hän kertoi myös avanneensa Arafoon luomuvihannesmyymälän nimeltä "Albahaca" (suomeksi basilika).

Keräsin ensin kaiken, minkä olin ajatellut ostaa. Munat olivat loppuneet jo heti kun tori oli avattu. Iloisten, vapaiden kanojen munat tekevät kauppansa hyvin nopesti. Niitä saadakseen on varminta tulla jonottamaan jo ennen torin avaamista.

Maistiaisia

Auringossa kypsyneitä papaijoita, retikkaa, sipuleita, papuja, kanarialaisia perunoita, mansikoita, salaattia, rukkulaa, spelttileipää ja -keksejä. Etsin katseellani avokadoja - niitä ei näkynyt. Ehkä ei ollut niiden aika, tai ne olivat jo loppuneet tältä päivältä. No, onhan tässä jo muutamaksi päiväksi.

Sitten oli maistiaisten vuoro. Torillanokare, ryppyperunoita, humusta, oliivitahnaa, paprikamojoa ja puoli desiä sitä kotitekoista punaviiniä.  Jälkiruoaksi mangoa, hieman omenatorttua...

Maistelin varovaisesti ja vain pieniä nokareita kutakin lajia. Matkalla torille olin jo päättänyt mennä lounaalle Finca Carretonin ravintolaan ”Carreta".

Ravintola Carreta de Carretón 

Lounaalle La Carreta de Carretón ravintolaan

Matkalla ravintolaan, tapasin paikan omistajan Jesus Castro Diázin, ja pyysin saada ostaa pari säkkiä lantaa puutarhaani varten. Järjestyy. Hän jopa vei ne itse autooni sillä aikaa kun menin tilaamaan ruokaa.

Ravintola on pieni, puutaloon rakennettu. Ravintolan pitäjät ovat alunperin Kuubasta, joten ruokalista on sekoitus kanarialaista ja kuubalaista tyyliä.

Keitettyä jukkaa alkupaloiksi, vieressä valkoviinilasi

Olin tavallisesti tilannut mustan kanarialaisen sian lihaa sisältävän salaatin, Guajira, mutta tänään päätin laajentaa makukokemuksiani. Mitähän jo söisin aluksi puoli annosta jukkaa ja sitten salaatin nimeltä "Karibian helmi". Ja lasillinen kuivaa valkoviiniä Pico Marchial, joka oli peräisin laakson viinikellarista Arafosta.

Jukka /yucca oli ihan uusi kokemus. Tarjoilija Edgar Galindo kertoi, että se saadaan jukan juurista, ja että siinä on huomattavasti enemmän tärkkelystä kuin perunassa.

Salaatti "Karibian helmi" "Perla de Caribia"

Keitetty jukka oli todella miedonmakuinen. Sitä piristi mukana seuranneet keitetyt ja jotain kirpeää sisältävät sipulirenkaat.

Salaattiin "Karibian helmi" kuului mm. fetatyyppistä ja juustoa ja katkarapuja itse salaatinlehtien lisäksi.

Pico Marchial valkoviini oli raikasta ja ihanan kuivaa.

Aasipariskunta lounaallaan

Pikakäynti aasia tervehtimässä
Tämän lounaan jälkeen kävelin vielä puutarhaan. Tarkoituksenani oli kiittää aasia saamastani lannassa. Aasin karsinassa olikin kaksi yksilöä sen tavallisen yhden naispuolisen sijaan. Toinen niistä, uros, käänsi laiskasti päätään, vilkaisi minua ja jatkoi syöntihommaansa. Tamma sen sijaan ei ollut lainkaan kiinnostunut läsnäolostani. Totesin, että siihen perheeseen odotettiin ilmeisesti lisäystä. Viime vuonna syntynyt aasipienokainenhan menehtyi vain noin viikon vanhana. Joten toivottelin mielessäni onnellista odotusta ja kiittelin lannasta odottamatta vastausta.

Kyltti saksalaisten bussin ikkunassa

Käytävällä kohtasin suuren saksalaisen turistiryhmän. Hienoa. Jotkut turistit ovat löytäneet tiensä tänne. Kanarialaisia perinteisiä kotieläimiä voi olla vaihteeksi mukava nähdä kaikkien nykyaikaisten jalostettujen tuotantoeläinten jälkeen.

Päivän toriostokset omalla pihallani

Niin tämän päivän kierros kääntyi kotimatkaksi laakson toiseen päähän.

Toukokuu 2014 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan